17/11/2025
Food for thought
Suomessa yllÀpidetÀÀn sitkeÀsti mielikuvaa, ettÀ yrittÀjillÀ menee hyvin. Verotietojen julkistamispÀivÀnÀ otsikoihin nostetaan muutama suurituloinen omistaja ja pörssijohtajaja - tÀmÀn perusteella koko yrittÀjÀkenttÀ leimataan yhteiskunnan hyvÀosaisiksi. Todellisuus ei voisi olla kauempana tÀstÀ.
Palkansaajien mediaanipalkka on 3 289 euroa kuukaudessa ja keskimÀÀrÀinen palkansaaja tienaa noin 36 250 euroa vuodessa. TÀmÀ on suomalaisen työn todellinen keskitaso. Samaan aikaan ElÀketurvakeskuksen mukaan yrittÀjien keskimÀÀrÀinen YEL-työtulo on vain noin 25 000 euroa vuodessa ja mediaani tÀtÀkin pienempi. PienyrittÀjÀ elÀÀ siis merkittÀvÀsti palkansaajaa pienemmillÀ tuloilla, m***a kantaa moninkertaisen riskit ja vastuut sekÀ velvoitteet, joita palkansaaja ei koskaan kohtaa.
Suurin ongelma suomalaisessa yrittÀjyyttÀ koskevassa keskustelussa on se, ettÀ valtaosa ihmisistÀ ei ymmÀrrÀ lainkaan, mitÀ yrittÀjyys todellisuudessa on - eikÀ sitÀ maailmaa, jossa tavallinen pienyrittÀjÀ elÀÀ. YrittÀjyyttÀ katsotaan palkansaajan nÀkökulmasta, turvallisten rakenteiden ja yhteyskunnan turvaverkkojen lÀpi, vaikka yrittÀjÀ rakentaa usein kaiken tyhjÀstÀ, omalla riskillÀÀn ja jatkuvassa epÀvarmuudessa.
Yritys ei ole yrittÀjÀlle työpaikka, vaan identiteetti, elÀmÀntyö ja usein kaiken vaativa panostus, johon hÀn sijoittaa aikansa, terveytensÀ, sÀÀstönsÀ ja koko elÀmÀnsÀ. Siksi monet yrittÀjÀt jÀttÀvÀt oman palkkansa nostamatta kuukausi toisensa jÀlkeen ja kÀyttÀvÀt jokaisen irtoavan euron yrityksen kehittÀmiseen - usein ilman, ettÀ heille itselleen kertyy minkÀÀnlaista henkilökohtaista varallisuutta. Suomessa yrityksen todellinen kasvu on harvinaista, koska raskas verotus, korkeat sivukulut ja tiukentuva sÀÀntely estÀvÀt suurimmalta osalta yrityksistÀ mahdollisuuden kasvaa aidosti kannattavasti.
Samaan aikaan jÀrjestelmÀ ei anna yrittÀjÀlle mahdollisuutta rakentaa taloudellista puskuria, kun verot, kulut ja velvoitteet vievÀt lÀhes kaiken - nÀin mitÀÀn turvaverkkoa ei synny. Monet yrittÀjÀt huomaavat lopulta vaikeuksien edessÀ karun totuuden - vuosien tai vuosikymmenten elÀmÀntyöstÀ ei ole jÀÀnyt mitÀÀn kÀteen. Ei sÀÀstöjÀ, ei varallisuutta, ei mitÀÀn pesÀmunaa - usein vain henkilökohtaista velkaa konkurssin myötÀ. Ja koska yrittÀjÀ kantaa kaiken riskin yksin, niin hyvinkin pieni heilahdus - yksi huono kuukausi, yllÀttÀvÀ lasku, huono rekrytointi, markkinan nopea notkahdus tai sairastuminen - voi viedÀ kaiken.
TÀmÀ on suomalaisen yrittÀjyyden suurin tragedia: se vaatii ÀÀrimmÀistÀ sitoutumista, m***a tarjoaa hyvin harvoille mahdollisuuden turvattuun tulevaisuuteen. JÀrjestelmÀ hyötyy kyllÀ yrittÀjien työstÀ ja monin tavoin elÀÀ siitÀ, m***a ei suojele heitÀ silloin, kun he tukea tarvitsisivat - hÀdÀn hetkellÀ yrittÀjÀ huomaa olevansa aivan yksin, eikÀ kukaan heidÀn panostuksistaan hyötynyt olekaan tuolloin jakamassa taakkaa.
TÀmÀ nÀkyy nyt koko suomalaisessa yrityskentÀssÀ. Mikro- ja YksinyrittÀjien mukaan kymmenet tuhannet pienet yritykset ovat joutuneet lopettamaan lyhyessÀ ajassa - pelkÀstÀÀn viimeisen puolen vuoden aikana lopettamisia on ollut enemmÀn kuin normaalina vuotena yhteensÀ. Konkurssit ovat korkeimmalla tasolla sitten finanssikriisin. Kyse ei ole markkinatalouden normaalista uusiutumisesta, vaan pitkittyneen laskusuhdanteen ja kiristyneiden ehtojen aiheuttamasta tilanteessa, jossa monelta yritykseltÀ rahat yksinkertaisesti loppuvat ennen kuin talouden elpyminen ehtii alkaa.
Samanaikaisesti yritysrekisteriin merkitÀÀn kuitenkin ennÀtysmÀÀrÀ uusia yrityksiÀ, eli ensi silmÀyksellÀ tilanne nÀyttÀÀ jopa positiiviselta. Todellisuus tÀmÀnkin takana on kuitenkin karu ja tÀysin toisenlainen.
Uusien yritysten âkasvuâ syntyy lĂ€hes yksinomaan siitĂ€, ettĂ€ maahanmuuttajataustaiset ruokalĂ€hetit rekisteröityvĂ€t Y-tunnuksellisiksi yrittĂ€jiksi. He eivĂ€t perusta yrityksiĂ€ liiketoimintaa rakentaakseen, vaan siksi, ettĂ€ heidĂ€n oleskelulupa- ja työskentelyehtonsa kiristyvĂ€t. KHO:n Wolt-pÀÀtös, alustayritysten tulevat vaatimukset ja oleskelulupien tulorajat pakottavat heidĂ€t muodollisiksi yrittĂ€jiksi, vaikka he ovat kĂ€ytĂ€nnössĂ€ palkansaajaan verrattavia itsensĂ€työllistĂ€jiĂ€ vailla todellisia mahdollisuuksia kasvuun. TĂ€mĂ€ nĂ€kyy tilastoissa yrittĂ€jyyden kasvuna, vaikka kyse ei ole aidosta liiketoiminnan aloittamisesta vaan pakon sanelemasta statuksen muutoksesta.
Kun nÀmÀ kaksi trendiÀ asetetaan rinnakkain - ennÀtykselliset konkurssit ja lopettamiset sekÀ ruokalÀhettien pakotettu siirtyminen Y-tunnukselle - kÀy ilmi, kuinka pahasti vÀÀristynyt yrittÀjyyskeskustelu Suomessa on. Suomi ei todellisuudessa nÀe yrittÀjyyden kasvua, vaan saman aikaisesti tapahtuvan kotimaisten pienyritysten romahduksen ja tilastollisen sumutuksen, jonka takana työmarkkinoiden rakenteellinen murros jÀÀ huomaamatta.
Kaiken tÀmÀn keskellÀ yrittÀjien asema on heikentynyt entisestÀÀn samaan aikaan, kun heidÀn tulonsa ovat jÀÀneet palkansaajia selvÀsti matalammiksi. Silti julkisessa keskustelussa suomalaiset nÀkevÀt yrittÀjÀt edelleen hyvÀosaisina riistÀjinÀ ja he ovat kateuden kohteena - mystisine vÀhennyksineen ja osinkoineen - koska verotietojen kÀrjessÀ nÀkyy muutama poikkeustapaus ja tÀtÀ mielikuvaa media tietoiseti ruokkii klikkiuutisillaan. TÀmÀ harha mahdollistaa yhÀ edelleen sen, ettei pienyrittÀjien ahdinkoa oteta vakavasti. Media ja vasemmisto ruokkii tahallisesti kateutta, joka oikeuttaa yrittÀjien sivuuttamisensa pÀÀtöksenteossa - kuten esimerkiksi meillÀ Lahdessa olemme taas nÀhneet. TÀmÀ yllÀpitÀÀ Suomessa rakenteita, jotka rom***avat yrittÀjyyden kannattavuuden.
Jos pÀÀtöksenteko sekÀ yhteiskunnan asenteet pohjautuvat tilastoharhoihin perustuviin mielikuviin yrittÀjyydestÀ ja palkansaajan nÀkökulmasta syntyvÀÀn kÀsitykseen, ettÀ yrityksillÀ menee keskimÀÀrin hyvin, Suomi sokeutuu todellisille riskeille. PienyrittÀjien kriisi ei ole marginaalia koskeva yksityiskohta, vaan seurasta koko kansantalouden epÀterveestÀ perustasta. Liian moni katsoo yrittÀjyyttÀ pelkkien verolistojen ja valikoitujen tilastolukujen kautta- eikÀ ymmÀrrÀ, mistÀ yrittÀjÀn tulot syntyvÀt, miten pieni liikevaihto muuttuu vielÀ pienemmÀksi tuloksi tai kuinka olematon taloudellinen turva suurimmalla osalla yrittÀjistÀ on. Kun pÀÀtöksiÀ tehdÀÀn nÀiden virheellisten mielikuvien varassa, lopputuloksena ajetaan loputkin elinkelpoisetkin yritykset nurkkaan.
PienyrittÀjÀt muodostavat suuren osan Suomen veropohjasta, työllisyydestÀ ja palveluverkosta. Jos he kaatuvat, kaatuu samalla paikallinen elinvoima ja ne rakenteet, joihin koko talous tukeutuu. VÀÀriin mielikuviin perustuvat kÀsitykset pienyrittÀjien todellisuudesta, jotka ohjaavat pÀÀtöksentekoa sekÀ monien suomalaisten ajatuksia, eivÀt perustu pienyrittÀjien todelliseen tilanteeseen - valitettavasti tÀmÀn seuraukset nÀhdÀÀn vasta sitten, kun vahinko on jo tapahtunut, koska Suomi ei ole ollut halukas kuuntelemaan yrittÀjiÀÀn.