06/09/2023
KWB’23 Ylpeänä Esittää:
PETRI PETTERSSON: NUORUUS (LRLP 247)
Syksyllä 1977 ilmestyi yksi kuopiolaisen musiikin vaikuttavimpiin levyihin ehdottamasti kuuluva Petri Petterssonin ensimmäinen sooloalbumi "Nuoruus". Sen ajan merkittävin suomalainen levy-yhtiö, legendaarinen Love Records, julkaisi sen.
Ilkka "Petri" Pettersson oli saanut edellisvuonna fanikirjeen eräältä tytöltä. Kirjeen loppuun oli liitetty Pablo Nerudan runo "Tämänkin hämärän", joka vaikutti syvästi Ilkkaan. Se alkoi pyöriä hänen mielessään ja niinpä se oli pakko säveltää lauluksi.
Muusikko Pekka Tegelman muistelee:
- Tämänkin hämärän" oli Ilkan eka sävellys tälle levylle (joka silloin ei vielä ollut levy, vaan alettiin duunailemaan oikestaan singleä kohti). Se oli Pablo Nerudan "Andien mainingit" -kokoelmasta, jonka muistaakseni minä hänelle annoin luettavaksi.
Pekan kaksoisveli Jussi taas innostui kappaleesta niin, että lähetti siitä kasetin Love Recordsille kuunneltavaksi. Tegelmanien oma bändi Finnforest oli tuohon mennessä tehnyt kaksi lp:tä nimenomaan Lovelle. Levy-yhtiössä oltiin heti valmiita yhteistyöhön. Aluksi oli siis tarkoitus tehdä single, m***a kun kuopiolaisilta alkoi tulla lisää biisejä, niin kokonaisen lp:n teolle näytettiin vihreää valoa.
Love Records oli jo v. -72 julkaissut Pepe ja Paradisen "Niin vähän on aikaa" -levyn, joka on monella tapaa "Nuoruuden" sukulaissielu: omaehtoisia sävellyksiä runoihin.
Aluksi biisiaihioita kehiteltiin Savilahdessa Tiukanlinnassa ja sittemmin demoja ääniteltiin miltei vieressä sijaitsevassa puutalossa Puhtolassa, jossa Tegelmanit silloin asuivat.
Jussi muistelee:
- Tiukanlinnassa tuli tehtyä paljon ajatusduunia ja suunnittelua. Muistan mm. kuunnelleeni yhtä biisiä tuntikaupalla ,siinä ei ollut vielä tekstiä, kunnes huomasin, että mulla oli kasa sanoituksia Mikkelin mielisairaalan potilaalta (ylilääkäri oli perhetuttu) ja yksi niistä toimi yllättäen.
Pekka:
- Joitain biisejä tehtiin kimpassa, lähinnä tekstiosuuksia, ei silloin oikein kehdannut yksin esiintyä sanoittajana. Puhtolassa oli Jussin Revox- nauhuri ja Peterssonin veljesten 24-raitainen Peavey-mikseri, jota Pettersson Brassin keikoilla käytettiin. Niillä saatiin jo hyvä esituotanto, eli biisejä ei tarvinnu enää studiossa loihtia, ne oli suurin osa jo kerran äänitetty ja laulettu. Revoxillahan pystyi tekemään päällekkäisäänityksiä. "Esituotanto"-termiä emme silloin vielä tietenkään tunteneet.
Lisäksi Pekka sovitti biisejä: "Sovittaminen oli sitä, että laittoi sävelmät soitettavaan kuosiin, muuttelin vähän harmonioita tehokkaampaan suuntaan, alkusoittoja ym. Sitten kun päästiin studioon tekemään, niin tuli lisäksi mahdollisuus käyttää ulkopuolisia instrumentteja, puhaltajia ja jousia, niin homma tietenkin tiivistyi."
Alusta lähtien oli selvää, että mukaan veljesten lisäksi tulivat Finnforestin kaverit Jarmo Hiekkala (basso) ja Pertti Pokki (kosketinsoittimet).
Tällä miehistöllä siis lähdettiin toukokuussa -77 Love Studiolle Helsinkiin, jossa homma etenikin sutjakkaasti.
Jussi:
- Ne sessiot meni kyllä aika vaivattomasti ja nopeasti. Osaksi varmaan sen vuoksi, että oltiin tehty paljon duunia demojen kanssa kotona Kuopiossa.
Pekka vahvistaa:
- Kyllä pohjat tehtiin viikossa ja sitten laulut ja päälle äänitettävät instrumentit toisessa sessiossa. Lowrey-urut olivat vuokralla Hessu Hiekkala -vainaalta, niillä saatin vähän erikoisempia soundeja, polyfonisia syntsia ei Suomessa ollut, meillä toki duofoninen Arp Odysseu. Taisimme olla uuden Love-studion ekat asiakkaat. "Nuoruus"-kappale äänitettiin 100%:sena, jousikvartetti ja Ilkka. 2 ottoa, joista toinen oli parempi.
Toinen studiosessio pidettiin pari viikkoa myöhemmin kesäkuussa. Ilkka muistaa, että studiolla pyöri sen ajan suomalaista rokkikermaa Albert Järvisestä lähtien.
Pekka:
- Albert Järvinen tosiaan joku päivä suvaitsi linnoittautua taukohuoneeseen, oli hakenut Alkosta vodkaa ja lakkalikööriä, myös Valintatalosta oikeaoppiset drinkkilasit, joihin rakenteli mielijuomaansa. Legendaarinen äänittäjä Paul "Pappa" Jyrälä murisi äänipöydän takana "jätkät tulee tänne dokailemaan...", m***a Albertin status oli ilmeisesti talossa niin kova, että häntä ei voinut suoraan ojentaa pihalle... ’Nuoruus’ -kappaleen "...pianot ja saksofonit soi..." kohtaan haettiin, hetken ideasta, yläkerrasta (koko Love-konserni oli samassa talossa) varastohommissa toiminut muusikko Stanley Lindroos, joka soitti saksofonifillin laakista sisään. Stanley treenasi aina töiden jälkeen ylimmässä kerroksessa toimitusjohtaja Otto Donnerin (trumpetti) kanssa bebop-teemoja, hänellä oli sen takia foni mukana.
Uutta Love Studiota ja sen artistimyönteistä ilmapiiriä Ilkka, Jussi ja Pekka kehuivat kovasti.
- ”Minusta se oli hieno mesta. En osannut siinä vaiheessa vielä sanoa kalustosta sen enempää, kun en vielä ymmärtänyt niitten päälle. M***a oli viihtyisää ja hyvä fiilis”, toteaa Jussi, jolle lankesi kuin luonnostaan rumpujen soiton ohella tuottaminen.
Levy julkaistiin saman vuoden syksyllä ja se sai erittäin positiiviset arvioinnit toimittajilta. Mm. Ylen musiikkitoimittajat valitsivat albumin vuoden 1977 parhaaksi kevyen musiikin levyksi. Love Recordsin alkavat talousvaikeudet olivat ilmeisesti syynä siihen, ettei levyä saatu kauppoihin tarpeeksi. Ilkka kertookin, että useat levykauppiaat soittelivat hänelle kotiin, kun eivät saaneet levyjä tarpeeksi myyntiin. Hän arvelee, että levyä myytiin pari tuhatta kappaletta.
Levyn ilmestyttyä tehtiin joitakin keikkoja, ei kuitenkaan mitään laajamittaista kiertuetta. Ilkka veti Pettersson Brassin kanssa silloin kovaa torvifunkkia (mm. Stevie Wonder, Average White Band, Chicago yms) ja bändillä oli keikkoja paljon.
Pekka:
- Tuo ryhmä ei tainnut juuri keikkoja tehdä, myöhemmin oli Petri ja Ystävät -kokoonpano, joka teki sitten enemmän juttuja, muutaman tv-proggiksenkin.
Nyt siis Peräniemen Kasinolla kuullaan todella harvinainen keikka, kun lavalle nousee Petri Pettersson Ystävineen esittämään musiikkia "Nuoruus"-levyltä. Muutama levyn biisi jää pois, m***a sen sijaan kuultaneen samanhenkinen "Marie A:n muistolle" (säv. P.Tegelman, san. B.Brecht, suom. sanat B.Polttila), joka ilmestyi singlenä vuonna -79 sekä myös Petrin seuraavalla lp:llä "Ehkä meille vielä jää aikaa".
Kokoonpano:
Petri Pettersson, laulu
Pekka Tegelman, kitara
Lasse Leppänen, kosketinsoittimet
Jarmo Hiekkala, basso
Tomi Kämäräinen, rummut
Jussi Poutiainen, taustalaulu, kitara
Heikki Pettersson, taustalaulu
Kuvissa Inge-Maj Aarnialan kuvat: Nuoruus-lp:n etu- ja takakansi sekä samasta kuvaussessiosta Petri Pettersson.