10/11/2024
‘Isä’ on suomen kielessä todennäköisesti ikivanha omaperäinen sana. Sanalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä ja laajasti etäsukukielissä. Sukulaissanoja ovat muun muassa pohjoissaamen ‘áhčči’, unkarin esi-isää tarkoittavaa ‘ős’ ja viron ‘isa’. ‘Isä’-sanasta on johdettu sanat ‘iso’ ja ‘isäntä’.
Suomessa sukulaisuutta on perinteisesti laskettu sekä isän että äidin puolelta. Perhe on kuitenkin ollut selvästi patriarkaalinen: isän tehtävä on johtaa ja suojella perhettään. Isäntä tekee viime kädessä maataloa koskevat tärkeät päätökset ja hallitsee sen omaisuutta. Päätösten kautta hän kantaa vastuun yhteisön hyvinvoinnista ja tulevaisuuden elinmahdollisuuksista. Talon isäntä myös johtaa riittejä perheen vuotuisjuhlissa.
Uuden lapsen syntyessä isä ottaa lapsen vastaan, symbolisesti syliinsä, jonka jälkeen lapsi katsotaan osaksi suvun yhteisöä. Inkerinmaalla Narvusissa sanotaan, että synnytyksen jälkeen »ämmänainen» käärii vastasyntyneen tämän isän mustaan paitaan, jossa lapsi saa olla hetken aikaa.
Tapa tunnetaan myös Karjalasta ja Suomesta. Vienassa vastasyntynyt kääritään taaton likaiseen paitaan, jotta siitä tulisi hyvätapainen ja taaton luontoinen. Satakunnasta Honkajoelta on vuorostaan perimätietoa, että itkevää lasta rauhoitetaan käärimällä hänet isän paitaan tai hevosen loimeen. Loimen käyttäminen saattaa selittyä sillä, että hevoset edustavat miehistä potenssia, työkykyä ja tuottavuutta.
Kuva: Isä ja poika sillalla uittamassa leikkivenettä Tampereella vuonna 1934. Kuvaaja: Matti Luhtala. Tampereen historialliset museot, Creative Commons BY 4.0.
